Vapaus pelissä -tapahtuman luonteesta – päämäärä ei väkivaltamellakka

Poliisi on valtamediaa hyödyntäen koittanut odotetunlaisesti mustamaalata Vapaus pelissä -tapahtumaa “mellakkahakuiseksi anarkistiväkivallaksi” samalla tavalla kuin äärioikeiston nettisivuilla on tehty. Haluamme tässä tekstissä lyhyesti kommentoida näitä väitteitä, tapahtuman luonnetta ja sitä miten kannattaa varautua sunnuntaiksi 6.12. Vapaus pelissä -järjestäjät eivät tavoittele väkivaltaista yhteenottoa tai mellakointia sen enempää poliisin kuin äärioikeiston kanssakaan. Sen sijaan haluamme kannustaa monenlaiseen toimintaan äärioikeiston marssin hidastamiseksi ja äärioikeiston järjestäytymisen estämiseksi yleensäkin.

Vapaus pelissä -tapahtuman kutsu on kirjoitettu ns. kieli poskessa kuten tapahtuman kuvastostakin voisi päätellä. Se ei siis ole tarkoitettu konkreettiseksi toimintaohjeeksi. Yhtenä tapahtuman ideana on ollut käyttää nationalistista startup-kuvastoa ja retoriikkaa Rovion Angry Birdsistä. Kuten Angry Birdsin wikipediakuvauksessakin lukee “pelin tarkoituksena on lingota ritsalla lintuja sikojen rakennelmiin, sortaen rakennelmat ja tuhoten siat”. Angry Birdsin kuvasto on poikinut Rovion taholta lakiuhkailuja tekijänoikeusrikkomuksista kun äärioikeistolaiset tahot ovat masinoineet ilmiantokampanjoita Roviolle. Haluaisimmekin haastaa Rovion vastustamaan valitsemillaan tavoilla rasismia ja fasismia kuten se on vastustanut esimerkiksi ilmastonmuutosta.

Ympäri Eurooppaa poliisin strategia on jo vuosikausia ollut “ääriryhmistä” puhuminen ja niiden leimaaminen “väkivaltahulluiksi” mitä tulee radikaalivasemmistolaisiin, islamistisiin ja avoimen fasistisiin ryhmiin. Sekoittamalla nämä kaikki kolme poliittisilta ja filosofisilta perusteiltaan ja haaveiltaan täysin erilaista poliittista liikettä poliisi pyrkii esittämään nykykapitalismia kritisoivan radikaalin toiminnan järjettömäksi ja vaaralliseksi huliganismiksi, jolla ei ole poliittista sisältöä. Tämä strategia on tietysti ongelmallinen ja osaltaan toimimaton, sillä esimerkiksi islamistinen terrorismi ja radikaalivasemmistolaiset ryhmät eivät järjestäydy tai toimi alkuunkaan samalla tavalla. Yhtä lailla poliisin usein ongelmattomana pitämä “maahanmuuttokritiikki” poikii Breivikin kaltaisia massamurhaajia. Poliisin kannalta strategian toimivin osuus tuntuukin ympäri Eurooppaa olevan vasemmistolaisten ja anarkististen ryhmien repressio ja marginalisointi.

Samaan aikaan ääriryhmädiskurssin kanssa poliisi koittaa luoda vastakkainasetteluja “hyvien” ja “pahojen” mielenosoittajien välille, mitä tulee esimerkiksi rasismin ja fasismin vastustamiseen. Poliisi esimerkiksi vaatii mielenosoituslupia ja vastuuhenkilöitä, vaikka joukkokokoontumisten järjestäminen on Suomen perustuslain mukaan kaikkien oikeus ilman sen kummempia lupia. Jos lupia ei ole hankittu viikkoja etukäteen, antaa poliisi mediaan lausuntoja “epäilyttävistä tahoista, joiden aikeista ei saa selvää”. Samaten poliisi antaa medialle jälkikäteen lausuntoja “vaarallisista vastamielenosoittajista” ja “kahakoista”, vaikka pahin rike olisi rasismin vastaisten iskulauseiden huutelu tai itsepuolustus päällekäyviä äärikansallismielisiä vastaan. Täten median positiivista huomiota tavoittelevat liberaalit ja vihervasemmistolaiset saadaan erotettua suoremmista toimintatavoista kuin vain symbolisesta vastustamisesta. Näin äärioikeisto pystyy toimimaan vapaasti ilman häiriöitä ja kasvattamaan voimaansa kabineteista kaduille.

Äärioikeisto hyötyy poliisin ja valtamedian ääridiskurssista myös siten, että se pystyy sen kautta esittämään itsensä “oikeutettuna” vaihtoehtona tasa-arvoon pyrkivälle politiikalle. Ihan kuin tasa-arvon ja vapauden puolustaminen olisi samalla viivalla kuin raiskausfantasiat, keskitysleireistä haaveilu ja suora väkivalta vähemmistöjä ja äärioikeiston poliittisia vihollisia vastaan. Samaan aikaan äärioikeisto hyödyntää karskilla tavalla puhetta “sananvapaudesta”, ikään kuin väkivaltauhkaukset ja poliittinen järjestäytyminen äärioikeistolaisten arvojen taakse olisi “sananvapautta”.

Mikä Vapaus pelissä -tapahtuman tarkoitus on, jos ei kerran mellakoida tai järjestää koko kansan kivaa puistojuhlaa kaukana äärioikeistosta? Haluamme konkreettisesti hidastaa ja haitata äärioikeiston marssia, sekä osoittaa äärioikeistolle ettemme katso kotisohvalta kun se koittaa järjestäytyä “yhden lipun alle”. Tämä ei tarkoita väkivaltaa tai mellakointia, vaan erilaisia tapoja pilleistä ihmisketjuihin äärioikeiston marssin hidastamiseksi ja häiriön aiheuttamiseksi. Mitä hankalampaa äärioikeiston järjestäytyminen on, sitä vähemmän se kerää uusia osallistujia. Mitä vähemmän osallistujia äärioikeiston tapahtumissa, sitä turvallisempaa elämämme on.

Olemme jo lukuisissa teksteissä esittäneet, miksi on tärkeä vastustaa Timo “raiskausfantasioita Naisten linjalle” Hännikäisen masinoimaa äärioikeistolaismarssia. Todetaan se vielä kerran: 612-marssi on äärioikeiston yritys yhdistää voimansa yhden lipun alle pienimmän yhteisen nimittäjän avulla – suomalaisen nationalismin. Suomen vastarintaliikkeen kirjastopuukottajista eduskunnassa toimiviin Suomen Sisulaisiin tarkoitus on yhdistää taantumukselliset voimat vastustamaan tasa-arvoa, naisten oikeuksia, seksuaalivähemmistöjä, humanisteja, maahanmuuttajia, ay-liikettä, vasemmistolaisia, anarkisteja ja kaikkia muita, jotka eivät hyväksy äärioikeiston ihmisvihamielisiä haaveita.

Kehotamme kaikkia äärioikeiston yhtenäisyysmarssista huolestuneita tulemaan sunnuntaina 6.12. Töölöön osoittamaan valitsemillaan tavoilla, että äärioikeisto ei saa järjestäytyä rauhassa Helsingin kaduilla.